Bavaria 38:n nouto Hollannista Suomeen

Huhtikuun alussa 2012 pääsin mielenkiintoiselle matkalle. Naapurini Jukka osti Hollannista, Amsterdamista Bavaria 38:n. Jo edellisenä vuonna, kun Jukka kertoi etsivänsä uutta venettä heitin puolileikilläni, että jos löydät sellaisen ulkomailta, niin minä olen sitten vapaaehtoinen miehistönjäsen. (Jos vaan mukaan huolitaan.) Niin kävi, että hän osti kyseisen veneen ja sitten tuli lupausten lunastamisten aika. Eli lähteäkkö vai ei? No eihän asiaa paljon harkita tarvinnut. Juttelin viisi minuuttia vaimoni kanssa asiasta ja hän onneksi kannusti minua lähtemään matkaan. Nyt ei ollut muuta kuin työasioiden järjestäminen. Joutuisin ottamaan kaksi ja puoli viikkoa palkatonta vapaata töistä, sekä hankkimaan sijaisen. Tämä tekisi aikamoisen loven tiliin, mutta ajattelin, että tämän tapaista matkaa ei olisi joka vuosi tarjolla. 

Menoreitti lentäen Turusta Tukholman kautta Amsterdamiin.

Paluureitti purjehtien Amsterdam - Ijmuiden - Den Helder - Brunsbuttel - 

Kiel - Rönne - Kalmar - Visby - Utö - Rymättylä

.Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Aluksi meitä piti olla viiden miehen ryhmä, mutta yksi joutui perumaan matkan työkiireiden takia. Veneen omistajan ja minun lisäksi mukaan lähti kaksi nuorta miestä. Heistä toinen tulisi olemaan kippari. He olivat tuoneet aikaisemminkin veneitä Suomeen, joten he toivat matkalle kansainvälisen purjehduksen kokemusta. 

Vasemmalta oikealle kippari Tuomas N., Tuomas L.,

sekä itse veneen uusi omistaja Jukka. 

Poistuimme junasta Amsterdamin keskustassa.

Valmistauduimme matkaan mielestäni huolella. Suunnittelimme reittiä, mietimme mukaan otettavia varusteita, pohdimme mahdollisia ongelmatilanteita ja niihin ratkaisuja jne jne. Raskaampaa ja paljon tilaa vaativia tavaroita kertyi sen verran, että keräsimme ne yhteen ja lähetimme etukäteen rekkarahtina Amsterdamiin. Veneen entinen omistaja otti lähetyksen vastaan ja kuljetti valmiiksi veneelle. Tämä säästi aika paljon kustannuksia verrattuna siihen, että olisimme ottaneet kaiken mukaan lentorahtina. Matkaan lähdimme 4.4.2012 Turun lentoasemalta. Lensimme Turusta Tukholmaan, josta vaihdoimme Amsterdamin koneeseen. Matkat menivät mukavasti, kunnes pääsimme Amsterdamin kentälle ja vuorossa oli matkatavaroiden nouto hihnalta. Kaikki muut tavarat löytyivät, mutta suuri pahvinen salkku, joka sisälsi kaikki paperikarttamme sekä veneen perälipun oli kadoksissa. Kyselimme lentoaseman henkilökunnalta asiaa ja teimme etsintäpyynnön. Korostimme vielä, että emme voineet odottaa montaa päivää karttoja. Meidän oli päästävä purjehtimaan kotiin päin mahdollisimman pian. Henkilökunta lupasi tietysti tehdä parhaansa. Matkustimme kentältä muiden matkatavaroiden kera junalla Amsterdamin päärautatieasemalle. Rautatieasemalta kävelimme kadun yli jalankulkulauttaan ja sillä yli Amsterdamin pääkanavan. Sitten oltiinkin jo melkein perillä Sixhavenin pienvenesatamassa. Vene ja entinen omistaja odottivat meitä.

Sixhavenin pienvenesatamassa vastassa oli ensimmäisenä 

komea Colin Archer, mutta se ei ollut vene, jota me tulimme 

noutamaan. 

Päästyämme veneelle kävimme sen läpi aika perusteellisesti edellisen omistajan kanssa ja aloimme tehdä moottorin huoltoa, sekä kävimme vielä läpi kaikkien laitteiden ja varusteiden toimintakunnon, puuttuvien varusteiden listan, ruokatarvikelistan jne. Toisin sanoen vene piti saada merikuntoon. Pohjanmerelle ei olisi asiaa vajaakuntoisella veneellä ja se olisi todennäköisesti vaarallistakin. Jouduimme hankkimaan kaikenlaista pientä tarviketta ja ruokaa neljälle hengelle. (Aikamoisen läjän muuten...) Tarkoitus ei ollut tehdä mitään VOR- purjehdusta minimaalisin ruokavarastoin lämmittämättömällä veneellä, vaan edetä turvallisesti legiltä toiselle. Matka tulisi todennäköisesti olemaan raskaskin, mutta sitä jaksaa paremmin, kun saa hyvin syödäkseen ja lämpöä sekä lepoa riittää. Suurin tekninen puute oli maston moottorivalon toimimattomuus. Mittasin johdon ja vaikutti siltä, että lampun johto oli poikki jostain maston sisältä. Emme voineet ottaa mastoa alas, vaan päätimme teipata maston kylkeen uuden väliaikaisen johdon, jolla ohittaisimme viallisen kohdan. Vinssasimme kipparin keveimpänä mastoon tekemään asennukset ylhäällä. Hän tarkisti samalla muutenkin rikin.

Kippari mastoa tarkastamassa.

 Näkymä Amsterdamin keskustasta.

Samoin tässä. Viehättävä kaupunki. Erityisesti minua kiehtoi se, että  

ihmiset liikkuvat erittäin paljon polkupyörällä. Autot olivat todellakin 

vähemmistönä. Vanhoja hienokuntoisia rakennuksia oli kaikkialla. 

Parkkitalo tai oikeastaan parkkilautta polkupyörille. 

Saimme valon kuntoon ja muutkin asiat hoidettua, yhtä lukuun ottamatta. Lukuisista soitoista huolimatta kartoista ei kuulunut mitään. Pääsiäinenkin alkoi painaa päälle, joten päätimme, että hankimme Amsterdamista uudet  kartat . Kyselimme ystävälliseltä satamakapteenilta karttaliikkeistä ja saimmekin hyvät neuvot. Lähin ja samalla ehkä kattavimman tarjonnan karttaliike sijaitsi kävelymatkan päässä vanhassa kaupungissa. Liike oli perustettu jo 1700- luvulla ja oli vielä lähes alkuperäisellä paikallaan vanhassa, erittäin viehättävässä rakennuksessa. Itse omistaja oli erittäin avulias ja saimme tarvittavat kartat. Elektronisia navigointivälineitä meillä riitti, mutta emme halunneet lähteä liikkeelle pelkän elektroniikan varassa. 

Parin päivän ahkeroinnin jälkeen pääsimme liikkeelle 

aamulla, perjantaina 6.4.2012. Taustalla Sixhavenin 

pienvenesatama. 

Amsterdamin keskusta jää hiljalleen taakse. Kotimatka 

on alkanut!! Perälippua emme Amsterdamista löytäneet 

hyvästä yrityksestä huolimatta, joten meidän oli tyydyttävä 

siihen, mitä saimme; Suomen kohteliaisuusviiri!! 38  

jalkaisen veneen perässä se oli  aika huvittava näky, mutta 

eihän tässä oltu ryppyotsaisesti liikkeellä. 

Päästyämme ajamaan vasta muutaman mailin Hollannin 
rajavartiosto pysäytti meidät papereiden tarkistusta varten.
Kaksi kohteliasta rajavartijaa tuli alukseen vasta pyydettyämme 
heitä astumaan peremmälle. Veneemme paperit tarkistettiin 
varsin tarkkaan ja matkamme tarkoitusta kysyttiin. Meidän jokaisen 
passit tarkistettiin jonkun keskuksen kautta. Eli oliko jotain hakuja 
päällä. No ei ollut, joten ei murheita. Parilla ovelalla 
säähän liittyvällä kysymyksellä he tarkistivat olemmeko todella 
menossa siihen suuntaan kuin kerroimme olevamme menossa.
Venettä ei tarkistettu lainkaan, mutta eräs kysymys oli yllättävä; 
Onko teitä koskaan lähestynyt henkilö, joka harrastaa ihmiskauppaa?!!
Ilmeisesti hämmästyneet ilmeemme kertoivat kaiken...

Edellisen omistajan ja polttoainemittarin vakuuttelusta huolimatta 

päätimme käydä tankkaamassa. Muutama kymmenen litraa 

meni silti vielä tankkiin.

Kanavalla liikkui aika paljon kaikenlaisia aluksia, nopeita ja...

...vähän hitaampia.

Muutaman tunnin kanava-ajon jälkeen saavuimme 
Ijmuideniin, jossa on sulut pohjanmerelle. Pääsimme 
suluista läpi varttitunnissa.

Pohjanmeri aukeaa heti sulkujen takaa.

Tarvitsimme vielä pari tarviketta, mitä emme 
Amsterdamista löytäneet ja samalla päätimme syödä 
ennen merelle lähtöä. Poikkesimme vielä Ijmuidenin 
pienvenesatamaan, mikä ei ollutkaan aivan pieni...

 Ijmuidenin "ei ihan pieni" pienvenesatama.

Melkein heti lähdettyämme merelle  Ijmuidenista 
perästä tuleva laiva soitti torveaan ja selvästi meille. 
Olimme mielestämme  väylän sivussa, eli mitä ihmettä! 
Hetken kuluttua laiva alkoi vaikuttaa jotenkin tutun 
näköiseltä  ja torveakin vähän  vielä soittivat. Finnlinesin 
komentosillalla oltiin näköjään hereillä. He näkivät 
meidän pikkuisen perälippumme!!

Merenkäynti oli aika maltillista, mutta 
tuuli reipastui hiljalleen iltaa kohden ja 
sen mukana aallokkokin. Pääsimme 
ensi kertaa kokeilemaan, miten Bavaria 
kryssii. Alkoi olla menemisen tunnelmaa. 
Niin kuin vaatetuksesta saattaa arvata, 
huhtikuun alussa merellä on kylmä! 
Ohjausvuorossa Tuomas L. 

Pääsimme illalla n. klo 22.00 kiinni Den Helderin satamaan. ( Koninklijke Marine Jacht Club) Ensimmäinen varsinainen purjehduslegi Ijmuidenista Den Helderiin oli noin 35 mailia. Amsterdamista Den Helderiin matkaa kertyi yhteensä 50 mailia. Seuraavaksi päiväksi oli luvassa 19m/s pohjoistuulta. Meidän oli tarkoitus purjehtia seuraavaksi yksi pisimmistä yhtämittaisista legeistä, eli Den Helderistä Hollannin ja Saksan pohjanmeren rannikkoa myötäillen Saksaan Elbe- joelle Brunsbutteliin asti. Sieltä alkaa Kielin kanava. Emme halunneet kuitenkaan lähteä noin kovaan tuuleen ja merenkäyntiin, kun ei kerran ollut mikään pakko. Legin purjehdusajaksi arvioimme noin 1,5 vuorokautta. Päätimme pitää välipäivän Den Helderissä. Kävimme vähän kaupungilla asioilla ja otimme rennosti. 

 7.4.2012 kiinni Den Helderissä. Kyllä meilläkin perälippu oli, mutta kun suomalaisilla tahtoo tämä vaatimattomuus painaa päälle...

Lahden toisella puolella oli aika paljon Naton laivoja. 

Laiturilla huomasimme pienehkön, mutta maailmaa nähneen 
ruotsalaisveneen. Varttunut pariskunta oli purjehtinut veneen 
edellisenä syksynä yli Atlantin karibialta Hollantiin. Matkalla 
he olivat olleet 26 päivää ja joutuneet kahteen myrskyynkin. 
Nyt he vain odottivat sopivaa sääikkunaa päästääkseen kotiin 
Göteborgiin.

Satama sijaitsee sotilasalueella ja sinne ei  noin vain mentykään. 

Mitä kaikkea Den Helderissä olikaan tarjolla...

Den Helder on vanha merenkulkukaupunki. 

Tämänkin kaupungin merenkävijät ovat toisinaan 

maksaneet kovaa hintaa ammatistaan.

Kaupungissa, sataman lähellä on suuri ja vaikuttava merenkulkumuseo. 

Emme valitettavasti ennättäneet tutustua siihen. Kävelin Jukan 
kanssa lähinnä museoalueen läpi. Museon pihalla oli mm. tämä 
sukellusvene. Aika vaikuttava näky!

Aamulla 8.4.2012  tuuli ja merenkäynti oli asettunut. 

Legi kohti Saksaa alkoi leppoisasti klo 07.35. Ilme on 

vielä vähän aamukankea, mutta fiilis ei.

Tuuli heräili päivän aikana ja pääsimme pikku hiljaa vauhtiin. Ensin tuuli lounaasta, myöhemmin yöllä tuuli kääntyi puhaltamaan etelästä, eli aluksi sivumyötäistä ( aikamoista vääntöä ) ja myöhemmin yöllä sivutuulta. Tämä oli jo helpompaa. Tuulen nopeus oli n.5-6 boforia. Aallokko oli yöllä kuitenkin aika rauhatonta ja tämä toi omat haasteensa ohjaamiseen. Veneessä käytettiin tietysti normaaleja kulkuvaloja, mutta nehän eivät valaise juurikaan ympäristöään, joten aaltoja ei oikeastaan yön pimeimpinä tunteina näe ennen , kuin ne jo vääntävät venettä johonkin suuntaan. Plotterista katsotaan pääkulkusuunta, sekä etsitään katseella vaikka seuraavaa valaistua merimerkkiä ja muuten venettä ajetaan ikään kuin ahterituntumalta; Nyt vene vääntää tähän suuntaan tämän verran ja se korjataan ohjaamalla vastaan tämän verran... 

Vihdoin päästiin purjehtimaan kunnolla.

Neljän hengen miehistömme oli jaettu kahteen kahden hengen vahtiin. Tuomas N. ja Tuomas L. hoitivat toista vahtia ja Jukka ja minä toista. Sovimme, että päivällä ajetaan kuuden ja yöllä neljän tunnin vahteja. Tämä tuntui aika hyvältä. Sen jaksoi ajaa ja vapaavahdissa sai sopivasti levätä jaksaakseen taas seuraavan vahdin. Vapaavahdissa minulla oli  yleensä tapana ensin syödä jotain ja sitten vaan punkkaan. (Varsinkin yöllä ) Silloin ei ollut aikaa hukattavaksi. Seuraava herätys tuntui tulevan välittömästi nukahtamisen jälkeen. Päivä vahdit olivat toki helpompia. Vaikka  kansivahtiaika oli kaksi tuntia pidempi kuin yöllä, niin vastaavasti lepoaikakin oli saman verran pidempi.

Pukeutuminen ja riisuuntuminen aika voimakkaasti heiluvassa veneessä on jo oma kokemuksensa, mutta kun siihen lisätään pelkkä punavalojen käyttö, niin kokemus on aikamoinen. Käytimme veneen keulakajuuttaa ulkovaatevarastona. Jostain syystä edellinen omistaja ei ollut vetänyt lämmitysputkistoa sinne asti, eli se oli kylmä kuin jääkaappi. Jos meni sinne pukemaan ja istahti vaikka punkan styyrpuurin reunalle, niin saattoi keulan noustua ja laskettua äkisti löytää itsensä paapuurin kyljeltä mukanaan kaikki kajuutan irtotavarat! Käytimme siis nukkumiseen vain molempia takakajuuttoja. Yksi vahti käytti toista ja toinen toista. Tässä järjestelyssä oli sekin hyvä puoli, että kun kyseinen vene on aika leveä, niin kunnon kallistuksella toinen kylki nousee aika ylös ja jos nukkuu kovin leveässä punkassa yksin, niin löytää itsensä punkan toiselta laidalta. Veneen heilahdettua toiseen suuntaan nukkuja vaihtaa samalla puolta punkassa. Kun molemmat vahdin miehet nukkuvat vierekkäin, molemmat pysyvät paremmin paikoillaan. Kaiken kaikkiaan kuvailisin tunnelmaa yöllä kunnon aallokossa ja pimeässä siten, että ryömi pesukoneeseen, koita riisua, pukea ja syödä samalla kun kone pyörii. Välillä teki pahaa ajatellakin syömistä, mutta se oli kuitenkin ainoa konsti pitää meritauti poissa. Kun vaan pakotti itsensä syömään tai juomaan jotain, niin jo helpotti. Meillä oli kannellakin aina nimikoidut vesipullot käsillä. Näistä naukkailtiin silloin tällöin. Tämä oli yllättävän tehokas konsti meritautia vastaan. 

 Pohjanmerellä purjehdimme reittijakojärjestelmän mukaan väyläalueen oikeaa reunaa. Täällä oli aluksia jonkin verran menossa tai tulossa. Oli syytä pysyä poissa näiden keulan edestä. Varsinkin Saksan alueen kartoissa varoitetaan ajamasta poikittain reittijakojärjestelmässä, sekä tietyllä alueella ei saa edes liittyä tai poistua järjestelmästä, muissa, kuin ennalta määrätyissä kohdissa. Tätä korostetaan vielä mahdollisella venepoliisin määräämällä paikalla maksettavalla sakolla. 

Tultuamme Saksan aluevesille vaihdettiin viiri. Tässä 
kohtaa oli tuuli jo tyyntynyt aika lailla ja kone antoi 
lisää nopeutta. "Moottorikolmio" oli myös saalingissa.

Kun lähestyimme vajaan vuorokauden purjehdittuamme Elbe- joen suistoa alkoi laivoja mennä ja tulla kuin moottoritiellä. Täällä on myös aika monta reittijakojärjestelmän risteystä. Toisinaan oli aika vaikeaa nähdä mihin ihmeeseen mikäkin laiva oli matkalla. Joskus ne eivät edes noudattaneet järjestelmää, vaan oikaisivat kurveja miten mielivät. Yritä tässä sitten pysyä pois jaloista. Tämä oli minun mielestäni koko matkan ehkä haastavin kohta. Kun selvisimme näistä risteyksistä oli reitti taas selvä. Elbellä mennään kaistoja pitkin kuin moottoritiellä. 

Cuxhaven oli ensimmäinen kaupunki Den Helderin jälkeen. Ajoimme 

kuitenkin ohi Cuxhavenin, jokea ylävirtaan kohti Brunsbutteliä, josta 

alkaa Kielin kanava. ( Nordsee-Ostsee -kanal )

 9.4. klo 14.20 kiinnityimme Brunsbuttelissä kanavan sulkuihin 

muutaman muun veneen kanssa. Purjehdusaika Den Helderistä 

Brunsbutteliin oli 29h 45min ja matkaa kertyi 197 mailia. 

Keskinopeudeksi tälle legille tuli runsaat 6,5 solmua. 

Tuomas N. katselee kiinnityksiä.

Yövyimme Brunsbuttelissä, heti sulkujen jälkeen olevassa pienessä satamassa. Huvialukset saavat ajaa kanavassa ainoastaan valoisaan aikaan ja kun olimme jo iltapäivässä, emme olisi ehtineet Kieliin ennen iltaa ja olihan takana oli melkein 30 tuntia purjehtimista. Nyt oli lepo paikallaan ja oli aika hienoa päästä lämpimään suihkuun. Kävimme sataman ravintolassa oluella ja juuri kun saimme lasit eteemme, Jukan puhelin soi. Soitto tuli Amsterdamin lentokentältä. Soittaja kertoi, että kadoksissa ollut karttasalkkumme oli löytynyt. He olisivat mielellään tuoneet sen veneelle, mutta kerroimme, että he ovat vähän myöhässä! Olemme jo Saksan puolella rajaa. Pyysimme heitä lähettämään kartat takaisin Jukan kotiin. Näin myös tapahtui ja kartat olivat kotona ennen meitä! 

Brunsbuttelistä irrotimme 10.4. klo 07.10. Kanava-ajoa 

työpäivän verran. Runsaan kuuden tunnin kuluttua poikkesimme 

Schreiber Marinaan tankkaamaan. Saimme tankin täyteen ja 

matka jatkui kohti Kieliä.

Kanavan varrella on aika erikoinen lossi. Kanavan yli kulkee 

järeä rautatiesilta ja sen alla kulkee vaijereissa roikkuva lossi. 

Eli lossi ei koske ollenkaan veteen! Tällä ratkaisulla kanava 

ei kapene lossin takia. Aika ovela ratkaisu.

 Kanavassa tuli laivoja vastaan tasaiseen tahtiin.

  Holtenaun sulkuihin otimme kiinni klo 16.30. 

Kanavan pituus on kaiken kaikkiaan 48 mailia. 

Ajoaika tankkauksen kanssa oli 9h 20min.

  Kanavalta jatkoimme vielä mailin verran Stickenhörnin

satamaan. Stickenhörn on erittäin suojaisa ja rauhallinen 
satama, pohjoisella reunalla on ranta ja muut sivut on suojattu 
tukevilla aallonmurtajilla. Siellä on siisti huoltorakennus 
vessoineen ja suihkuineen. Suihkua varten ostetaan 
satamakapteenilta poletteja. Suihkusta tuli aika kuumaa vettä 
ja käyttäjällä ei ollut mahdollisuutta säätää lämpötilaa. 
Satamalla on myös oma WLAN- tukiasema. 

Kävimme illalla syömässä isäni luona. 

Seuraavana aamuna 11.4. Kävimme isäni avustuksella 

kaupoissa. Ruokaa ja juomaa matkaa varten, sekä tuliaisiksi.

 Kesti aikansa  laittaa kaikki tavarat paikoilleen ja saattaa 

vene taas merikuntoon.

Klo 14.10 irroitimme köydet Stickenhörnistä ja 

suuntasimme pitkin Kielin lahtea kohti Tanskan Bornholmia.

Kuvassa Kielin lahdella Laboen laivastomuistomerkki ja rannalle 

nostettu toisen maailmansodan aikainen sukellusvene. 

Samanlainen esiintyy elokuvassa Das Boot.

 Kielin jälkeen tuulet loppuivat käytännössä kokonaan. Joskus tuuli sen verran, että genoa  antoi solmun verran lisänopeutta, mutta konevoimalla pääasiassa mentiin. Aluksi Kielin jälkeen laivaliikenne oli aika hiljaista, mutta iltaa kohti se vilkastui. Tämä kuva otettiin ensimmäisenä iltana komean auringonlaskun ikuistamiseksi. 

Kippari laskemassa suuntia ja etäisyyksiä legille. 

 Tuomas L. ohjausvuorossa.

Vahdissa ollessamme käytännössä käänsimme veneen oikealle 

suunnalle ja laitoimme automaattiohjauksen päälle. Sitten vaan 

tapoimme aikaa. Pelasimme korttia, kuuntelimme musiikkia, 

kerroimme huonoja vitsejä, vapaavahdissa katsoimme 

läppäriltä elokuvia, teimme ruokaa ja vaan juttelimme, 
niin... ja tietysti nukuimme.

 Tässä veneessä ei oltu laihdutuskuurilla! Niin kuin 
mainoksessa sanotaan: "Hyvä ruoka, parempi mieli."
Miehistöllä ei ollut syytä kapinoida, kun laivanvarustaja 
piti meistä näin hyvää huolta.

Valoja joka puolella. Yöllä laivaliikenne oli Saksan, Tanskan ja Ruotsin välillä aika vilkasta ja valomeri kerrassaan upea. Kolmen rannikon kaupunkien valot, tuulipuistojen valot, 
laivojen ja merimerkkien valot, VAU!! Unohtumaton näky!!
 

Illan sinessä.

Kun valot vähenivät alkoivat aistit turtua yön pimeimpinä hetkinä väsymyksen painaessa.

 Aamu valkenee kuulaana. 

Lievästi utuinen ilma luo epätodellista tunnelmaa. 
Auringonnousut ja laskut ovat merellä aika vaikuttavia!!!

Päivä oli tosi upea. Tämä kuva ei ole 
12.4. otettu, mutta se oli samanlainen.

Illansuussa 12.4. lähestyimme Rönneä, Bornholmin 
"pääkaupunkia."

 Kiinni Rönnessä 12.4. klo 19.50 . Legin pituus Kielistä Rönneen oli 
170 mailia ja 29h 40 min. Satamassa oli  moderni sähkön ja suihkun 
lämpimän veden laskutus: Satamakapteenilta sai ostaa luottokortin  
tapaisen kortin, jolle ladattiin haluttu summa. Kortti kävi sekä kuvassa
näkyvään sähkötolppaan, että suihkuautomaattiin. Muistaakseni kortille jäänyt 
raha lunastettiin vielä takaisinkin. Näin keväällä, kun ei juuri muita ollut 
liikkeellä, niin ei ollut suihkussa jonoa, mutta mikähän mahtaa olla tilanne kesällä. 
Koko satamassa näimme vain yhden ainoan suihkun noin 200 metrin päässä 
veneestämme!!

Rönne on kaunis ja siisti pikku kaupunki. Huhtikuun 
alussa tosin aivan kuollut. Syötyämme veneellä päätimme käydä 
jossain paikallisessa pubissa. Kävelimme rannasta kapeita,
sateisia katuja pitkin kohti olettamaamme keskustaa. Ainoat 
elävät olennot ulkona olivat pari taksikuskia, jotka istuivat 
juttelemassa toisen autossa. Kyselimme heiltä, josko jostain saisi 
tuopilliset. Vähän matkan päässä olikin mukavan oloinen 
Irkku- pubi. Se oli auki ja sieltä löysimme jopa muutaman 
alkuasukkaan... Turistikausi kun ei ollut vielä alkanut, niin 
kyllä meitä aika pitkään katsottiin. 

 Näkymä Rönnen satamasta kaupunkiin päin. 

Seuraavana päivänä, eli 13.4. saimme ostettua dieseliä 
jostain viranomaislaiturilta. Satamakapteenia VHF:llä 
kutsuttuamme meille kerrottiin, mihin pitäisi ajaa. Sinne  
saapui kaveri pakettiautolla myymään polttoainetta.

Klo 13.25 hyvästelimme Rönnen. Matka jatkui kohti 
Kalmaria, Ruotsia. 

 Ajaessamme Bornholmin länsirannikkoa kohti pohjoista,
vähän lännempänä kulkeva reittijakojärjestelmä tekee 
Bornholmin pohjoispuolella jyrkähkön mutkan itään. Tässä 
sisämutkassa oli meidän lisäksemme jonkin verran 
kalastajia puuhissaan. Ilma oli lievästi utuinen, näkyvyyttä 
kahdesta kolmeen mailia ja yhtäkkiä etelän suunnalta udusta 
pilkistää tankkeri! Sen nopeus oli noin 20 solmua, joten 
se tuli aika äkkiä näkyviin. Jotenkin näytti, että se ei aja 
reittijakojärjestelmää pitkin, vaan oikaisee. Näin myös tapahtui. 
Tankkeri ajoi noin mailin päästä keulastamme. Meillä ei ollut 
mitään murhetta, mutta hieman hirvitti katsoa kun näytti, että se ajaa 
aivan kalastusveneiden vierestä.

Muutamaa minuuttia myöhemmin alus oli jo näin kaukana.
Pari minuuttia myöhemmin se oli taas hävinnyt utuun...
Mitä tämä opetti?
Ainakin tapahtuma muistutti koko ajan tähystämään 
joka suuntaan jopa avoimella merellä. Turvallisuuden tunteeseen 
tuudittautuu aika helposti ja joskus saattaa tähystys takasektoriin 
jäädä vähemmälle huomiolle. Tapahtuma oli niin pikainen, että 
jos tässä kohtaa olisi ollut yksin vahdissa ja olisi vaikka 
räplännyt plotteria, olisi tankkeri voinut yllättää pahastikin. 
Tämänkin takia mekin ajoimme koko ajan kahden miehen vahdeilla. 

 Kuuden tunnin kansivahdin jälkeen maistuu lämmin 
ruoka taivaalliselta!! Cheers... Tuomas L:lle hyvistä 
ruuista. Äänestimme sinut kiitokseksi aina uudelleen 
jatkoon... ;)

Ihkuu... pääsinks mä oikeesti jatkoon vieläkin!!!??? :)

Kalmarin salmesta etelään suuntautui aika kova 
laivaliikenne. Vastakkaisiin suuntiin kulkevat alukset 
tulevat aika nopeasti vastakkain. Toisen kulkusuunnan 
arviointia pitää tehdä jatkuvasti, jotta on aikaa omille 
manöövereille. Kiikarit auttavat aluksen valojen 
tunnistamisessa jo kauempaa. 

 Näitä  yritetään löytää pimeyden keskeltä. Hyvällä näkyvyydellä ne näkyvät tavallisen purjeveneen kannelta paljaalla silmällä noin 1,5 - 2 mailin päähän. Kiikareilla tietysti hieman kauempaa. Huonolla ilmalla tilanne on tietysti aivan toinen. 

Yöllä pimeänäkökyvyn ylläpito on erittäin tärkeää. 
Mittareiden ja plotterin taustavalot himmennetään sekä 
kaikki käytettävät valot pitää olla punavaloja. 
Yleisvaloina käytimme otsalamppuja, joissa oli punavalo.

Salamavalon takia piti katsoa sivulle, jottei edellä mainittu pimeänäkökyky 
menisi. Puolisen tuntia sen palautumista parhaimmilleen sitten pitäisi odotella. 

Aamun sarastaessa 14.4. alkoi Ruotsin rannikon muodot hahmottua. Jälleen vaikuttava auringonnousu!

Aurinko nousi Öölannin takaa. 

 Keulan edessä häämöttää Kalmar sekä oikealla Öölanti.

Kalmarin satamassa oli käytännössä kaikki vielä kiinni. Minkäänlaisia 
varsinaisia satamapalveluja ei ollut vielä saatavilla. Jopa vesiletkut 
oli vielä talvisäilössä. Läheisessä McDonald's:ssa pääsimme 
sentään vessaan ja saimme ruokaa. Kaupungilla oli erilaisia 
liikkeitä auki ja täydensimmekin jonkin verran ruokavarastojamme. 
Dieseliäkään emme saaneet. Onneksi tankissa oli vielä aika reilusti ja 
olihan meillä 30 litraa varalla kanistereissa. Otimme kiinni Kalmariin 
14.4. klo 10.50.  Purjehdusaika Rönnestä Kalmariin oli  19h 25min. 
Matkaa kertyi 122 mailia.

 Koska Kalmarista emme saaneet mitään palveluja, 
päätimme jatkaa samantien matkaa kohti Gotlannin 
Visbytä. Jukan ohjatessa irrotimme köydet Kalmarin 
satamasta samana päivänä klo 13.10, eli viivyimme 
Kalmarissa ainoastaan 2h 20min. 

 Melkein heti Kalmarista lähdettyämme menimme 
Öölannin mantereeseen yhdistävän sillan alta.

 Silta on rakennettu aika korkeaksi, jotta laivatkin voisivat 
ajaa sen alta. 

Öölanti on pitkä saari. Illalla vähän vaille 21 emme olleet 
vielä päässeet pohjoiskärjen ohitse. 

Samat vahtirutiinit jatkuivat aina vaan...

Visbyn satamaan otimme kiinni 15.4. klo 04.40. Matkaa Kalmarista Visbyseen kertyi 90 mailia. Aikaa kului 15h 30 min. Keskellä kuvaa oleva matala, pieni rakennus on WC. Siellä oli yksi maksullinen koppi auki, mutta ei tietenkään suihkua. Mietin vaan, että mitenkähän tämä toimii kesällä??? Ehkä jossain muualla on vielä jotain lisätiloja.

 Meidän lisäksemme satamassa oli kaksi muuta alusta. Takimmainen 
vene oli suomalainen. Kaksi vanhempaa herraa oli ilmeisesti 
lähtenyt vähän kalaan, kun vapoja oli takana avotilassa aika lailla.
Nyt tarvitsimme dieseliä ja vettä. Tankit alkoivat olla aika tyhjiä.
Aamiaisen jälkeen olimme vähän koomassa istuskelemassa 
rannan pollareiden päällä, kun viereen kurvasi polkupyörällä 
aamulenkillä olevan näköinen rouva. Hän tuli juttelemaan 
ja kysyi olemmeko jotain vailla? Ihmettelimme vähän ja hän 
kertoi olevansa satamakapteeni. Dieseliä ja vettä järjestyi 
tuossa tuokiossa.

Visbystä irroitimme köydet 15.4. klo 10.30. Tutkimme 
jatkuvasti lyhyen ja pidemmän ajan sääennusteita. Uhkana 
oli, että sääikkunamme Suomeen purjehdukselle umpeutuisi 
parin päivän kuluttua. Luvassa olisi navakkaa pohjoisen 
puoleista tuulta, joka nostaisi aika moisen vasta-aallokon. 
Tämä ei ollut oikein toivelistan kärjessä, joten päätimme jatkaa 
samantien matkaa. Visbyssä kerkesimme olla kiinni 5h 50min.

Päästessämme Gotlannin pohjoiskulmille alkoi esiintyä aika tiheitä 
sumulauttoja. Säätila oli muuten hyvä. Olimme kännykkäverkon 
kuuluvuusalueella ja saimme netin kautta AIS- tietoja, eli näimme 
ainakin suurempien alusten sijainnin, kulkusuunnan ja nopeuden. 
Näin pystyimme pysyttelemään pois niiden reitiltä. 

 Gotska Sandö:n kohdalla sumu vain tiheni. Sumukerroksen 
korkeus ei ollut kuin 15 - 20 metriä. Aurinko pilkotti  maston 
yläpuolella, mutta alempana oli aika tiheääkin sumua. Luulimme 
auringon  "polttavan" ja tuulen puhaltavan sumun pois, mutta ei.
Tuuli vain kuljetti sumulauttoja pitkin meren pintaa. Välillä näkyvyyttä 
oli 200-300 metriä, toisinaan taas keulakaiteetkin alkoivat hämärtyä.
Päivä oli muutenkin kylmä, mutta lievähkö vastatuuli yhdistettynä 
valtavaan ilman kosteuteen teki ilmasta suorastaan jäätävän! 
Kansivahdissa oli pakko peittää ihon kaikki paljaat alueet, eli 
nyt oli kaivettava laskettelumaski sekä, lasit esiin. Näiden kanssa 
pärjäsi, mutta kosteus kasteli kaikki vaatteet. 

 Sumun seasta tuli yhtäkkiä  esiin varpunen, joka jäi 
pyörimään veneen ympärille. Lento näytti olevan aika 
väsynyttä ja lintu selvästi halusi tulla kannelle lepäämään, 
mutta rohkeus ei aluksi riittänyt. Hetken ympäriinsä lenneltyään 
lintu keräsi rohkeutensa ja laskeutui keulakannelle. 
Jukka heitteli vähän ruokaa linnulle ja se tuntui kelpaavan.
Jonkin aikaa levättyään ja syötyään lintu jatkoi matkaansa.

Sumua riitti melkein koko illan ja yön ajaksi. Alkoi jo  käydä vähän 
jännittäväksi, kun Gotlannin itäpuolinen, pohjois-eteläsuuntainen 
reittijakojärjestelmä lähestyi. Gotska Sandön jälkeen loppui 
kännykkäkenttä ja samalla AIS- tiedot. Epäilytti ajaa poikittain 
sumussa reittijakojärjestelmän läpi. Emme voisi millään havaita 
lähestyviä laivoja ajoissa ja vaikka niissä onkin tutkat ja meillä 
tutkaheijastin, seurattaisiinko laivalla oikeasti ja jatkuvasti tutkaa?! 
Ja eihän meidän kuuluisi lähteä seikkailemaan reittijakojärjestelmään 
puutteellisen näkyvyyden vallitessa. Jos näkyvyys ei paranisi, 
mietimme vaihtoehtona jäädä turvallisen etäisyyden päähän 
ajelemaan ympyrää. Noin klo 05 ollessani Jukan kanssa vahdissa 
sumu yhtäkkiä loppui ja ajelimme kuin pilvestä ulos. 

Ollessamme keskellä Itämerta Ruotsin merivartiosto 
huuteli VHF:llä  meitä ja pyysi ilmoittamaan keitä olemme. 
Ilmoitimme tämän ja määränpään. Tämän jälkeen VHF:n 
kantavuus loppuikin.Seuraavana iltapäivänä saimme Utön 
näkyviin. 

 Utön laituriin otimme kiinni 16.4. klo 17.15. Purjehdittu matka Visbystä Utöseen oli 158 mailia ja aikaa kului 29h 45min. 

Vihdoin Suomessa!! Utön vanhassa kasarmissa on nykyään
hotelli, jossa pääsimme vihdoin saunaan!!! Mikä autuas 
tunne se olikaan. 17.4. klo 08.50 jatkoimme matkaa kohti 
määräsatamaa, Rymättylän kirkonkylään. Matkalla poikkesimme 
Nötössä. Aioimme tankata siellä, mutta paikka oli kiinni, 
joten tankkasimme varakanistereistamme ja jatkoimme matkaa.
Rymättylään pääsimme klo 17.4.klo 18.05. Matkaa Utöstä 
Rymättylään kertyi 56 mailia ja aikaa kului 9h 15min. 

Koko matkan pituus oli 892 mailia Amsterdamista Rymättylään. Matkaa tehtiin 12 päivää. Kokemus oli erittäin hieno ja unohtumaton, mutta tavallaan aika raskas. Kotiin päästyäni nukuin raskaasti ja päivisin olotila oli välillä aika epätodellinen. Silloin tällöin oli pakko mennä nukkumaan päivälläkin. Muutaman päivän toivuttuani alkoi normaali elämä voittaa. Kiitos Jukka, Tuomas N. ja Tuomas L. mukavasta seurasta.!